Text: Indica. Kadonnut Puutarha. Noita.

Mina vihaan sinisia aamuja
jotka repii unen porteilta
sielta jonne luulin jaaneeni

Miksi edessani maailma
on vain pelkka varjo kalpea
siita jonne toivoin kadonneeni

Olen nahnyt liikaa luulisin
kun ei enaa koskaan kuvastin
sano han se on
on suloisin

Se vain kaantaa kasvot seinaa pain
ihan sama mulle, niin tai nain
Ovat satakielet vaienneet

Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niista jokaiseen
Taalta pois vain paasee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Ma usein vain odotan

Olen lasikengilla tanssinut
tuntenut, tuntenut
Kuinka lyo, sydan lyo
Hetkessa pysahtyy, enaa ei
enaa lyo
Minne nuo yot on kadonneet?

Joku kasvatti varsia taivaaseen
minun taimeni kesta ei kevaaseen
Se on lyhyt kuin paiva tammikuun
Turha vaunuja enaa odottaa
Olen kuullut ne saapuvat kerran vaan
Kaikki loppuu, kun kello lyo

Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niista jokaiseen
Taalta pois vain paasee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Ma usein vain odotan

(Merci a Alexandre pour cettes paroles)