Text: Kotiteollisuus. KáƒÂ¤áƒÂ¤rmeen PáƒÂ¤áƒÂ¤.

Ela¤ma¤nruoska piiskaa
murheellista miesta¤ ma¤rka¤na¤ hiesta¤
kuljen matkaa jota ei takaisin tulla

Maailma, saatana ei anna rauhaa
korvissani pauhaa kuolinkellot
jotka kutsuvat minua

Maa on kova kuin tera¤s
taivaanliha harteillani painaa ruumistani
na¤a¤nnyn na¤ihin tuskiin, itkuun ia¤nkaikkiseen

Ta¤ma¤ ruumis ja¤a¤tyy pystyyn
kuolema silma¤ni sulkee, edessa¤ni kulkee
ilkkuen, nauraen, pilkaten minua

Ta¤na¤a¤n on pimea¤a¤
huomenna on pimea¤mpa¤a¤
ta¤na¤a¤n on pimea¤a¤
huomenna on pimea¤mpa¤a¤

(x2):
Hikoile verta, kiroile
muserra ka¤a¤rmeen pa¤a¤
eika¶ la¶ydy sinusta miesta¤ pahaa
itsesta¤si piesta¤?

Ka¤a¤rme kiertyi syda¤meni ympa¤rille
otteesta sen irti pa¤a¤se en
silti tahdon viela¤ sen viimeisen sanan

Parempi on siis istua alas
yksin itkea¤ pahaa kitkea¤
pa¤a¤sta¤ ja tappaa sen sikea¤ ka¤a¤rme

Ta¤na¤a¤n on pimea¤a¤
huomenna on pimea¤mpa¤a¤
ta¤na¤a¤n on pimea¤a¤
huomenna on pimea¤mpa¤a¤

(x4):
Hikoile verta, kiroile
muserra ka¤a¤rmeen pa¤a¤
eika¶ la¶ydy sinusta miesta¤ pahaa
itsesta¤si piesta¤?