Text: Terasbetoni. Vaadimme Metallia. Kirotut.
"He seisoivat rivissa ja vannoivat pyhan valansa
Heita ei saisi peraantymaan yksikaan vastustaja
Heihin luotettiin kuin veljiin,
heita verrattiin oppi-isiin
He eivat arvanneet kai itsekaan,
etta miehemme vietaisiin tuhoon"
He rivissa seisoivat, pyhan valansa vannoivat
Ei saisi heita peraantymaan yksikaan vastustaja
Heihin luotettiin kuin veljiin,
oppi-isiin verrattiin
Ei arvanneet kai itsekaan etta
tuhoon miehemme vietaisiin!
Kay vierellain kun kaymme vastustajaa pain
Nyt sodan rummut soivat,
armeija marssii tahdin loivat
Kohtalokkaan luottamuksen savelet taustalla soivat
Kun ensimmaiset omat veitset selistamme kaivettiin
Joukon rivit tiivistyivat ja
petturit lyotiin helvettiin!
Kay vierellain kun kaymme vastustajaa pain
Arvottomat kootaan kasaan
Pettureiksi leimataan
Ja maahan lyodaan kuolemaan
Sielunsa eivat saa rauhaa
Vaan kirottuina haudoissaan
Maan alla karsii ainiaan
Miehet ovat hiljaa ja ase'in terat verta vuotaa
Veriveljein maassa makaa musta sydan rinnassaan
Ei kyynel valu heille,
vaan valuu turhaan kaatuneille
Juovat kanssa jumalten aamunkoittoon juhlien!
Kay vierellain kun kaymme vastustajaa pain
Arvottomat kootaan kasaan
Pettureiksi leimataan
Ja maahan lyodaan kuolemaan
Sielunsa eivat saa rauhaa
Vaan kirottuina haudoissaan
Maan alla karsii ainiaan
Arvottomat kootaan kasaan
Pettureiksi leimataan
Ja maahan lyodaan kuolemaan
Sielunsa eivat saa rauhaa!