Text: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukas. Kylmä Tila. Juoksevan Veden Aika.

Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kevaan jatteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllylla,
ase, koneen osia ja miestenlehtia.
poika, makaa laverilla, tyot on jaaneet taa,
kevaan virta solisee ja veri huohottaa.

Isa katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiertaa kehaa pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kevaan tullen poika kuulee niita aania,
joita ei voi kuulla isa eika aitinsa
vieraat alkavat vierastaa heidan taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessa vaietaan

Talven maa, mustaa mielta
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.

Sille, jonka kevat vei, nyt paata puistetaan,
kielin halkaistuin hulluksi lyotya muistetaan
luulen, ettei se voi meita koskaan tavoittaa
vaan se lyo leiman kehen vaan sen lyoda haluaa

Talven maa mustaa mielta
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.

Talven maa mustaa mielta
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.